Welcome to the US - Uutta pohjoisamerikkalaista kuoromusiikkia
7.4.2018
Yhdysvalloista on vaikea sanoa mitään lopullista. Tuntuu, että jokaiselle ilmiölle on aina vahva vastailmiö. New Yorkin siluettia ja keskilännen maissipeltoja on vaikea saada samaan kuvaan, samoin julkisen keskustelun yleistasoa ja maan loistavia intellektuelleja. Mutta sitä on vaikea kiistää, että Yhdysvallat on valtavan dynaaminen taiteen tuottaja. Maan monikulttuurisuus ja -ulotteisuus antavat loistavan pohjan taiteille.
Yhdysvaltalaiseen kuoromusiikkiin suhtaudutaan Euroopassa yhtä ristiriitaisesti kuin täällä ylipäätään suhtaudutaan Yhdysvaltoihin. Sitä pidetään helposti liian pullamaisena ja viihdyttävänä, samalla kuin eurooppalaiseen taidemusiikkiin liitetään sellaisia määreitä kuin kompleksi, vakava ja haastava. Onko tämä kuva tosi? Sitä lähdimme Kampin Laulun kanssa selvittämään.
Monikulttuurisuus ja moniarvoisuus kuuluu Welcome to the US -ohjelmassa. Konsertin päänumero on Eric Banksin sarjan This Delicate Universe Euroopan ensiesitys. Teos on sävelletty 1900-luvun alkupuolen kreikkalais-aleksandrialaisrunoilija Constatine Cavafyn runoihin. Siinä kulkevat rinnan Cavafyn runot kreikaksi ja säveltäjän käännökset, tai jopa tulkinnat niistä englanniksi. This Delicate Universe on äärimmäisen lujasti strukturoitu ja vaativa kokonaisuus, joka haastaa ennakkoluulot USA:n kuoromusiikin kokonaiskuvasta. Banksin säveltäjäkuvaan kuuluu hänen pyrkimyksensä antaa musiikillaan ääni runoilijoille, jotka on tavalla tai toiselle vaiennettu. Cavafyn kohdalla yksi syy hänen runojensa vähäiseen suosioon oli avoin homoseksuaalisuus, joka on läsnä myös This Delicate Universen runoissa.
Muu ohjelma pyrkii vahvistamaan kuvaa moniäänisyydestä. Michael Dellairan The Campers at Kitty Hawkissa kuuluu säveltäjän rytmimusiikkitausta ja teos tavoittaa lähes tehdasmaisen sykkeen kertoessaan Wright-veljesten ensilennosta. Dan Forrestin Entreat me not on häpeilemättömän romanttinen teos, joka tuo samalla esille sakraalien tekstien ahkeran käytön pohjoisamerikkalaisessa kuoromusiikissa. Eric Whitacre on pullamössökritiikin lempikohde, mutta hänen Leonardo dreams of his flying machine on kekseliäs, raikas ja lennokas kertomus Leonardo da Vincin lentohaaveista.
Keskilännen kuoroperinteitä edustaa myös Jake Runestad, jonka kuorotuotanto on häkellyttävän monipuolinen. Let my love be heard rinnastuu ohjelmassa Dan Forrestin teokseen ja on samalla näyte siitä, kuinka yksinkertaisin keinoin saa luotua vaikuttavan kokonaisuuden. Haitilaislähtöisen Sydney Guillaumen Kalinda on kuva USA:n monimuotoisuudesta pienoiskuvassa: haitinranska, haitilainen rytmiikka ja saksalainen konemusiikki tuntuvat vaivatta mahtuvan samaan riemukkaseen kokonaisuuteen.
Lue lisää konsertin säveltäjistä: